Kiviä kilokaupalla

Tällä viikolla on ollut olevinaan niin kiirettä, että blogini on jäänyt vallan paitsioon. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että myös liikunta olisi unohtunut. Tämän viikon ajan keskityin lenkkeilyyn ja teinkin kolme kävely/juoksulenkkiä sekä yhden kevyemmäksi aikomani kävelylenkin (joskaan siitä ei tullutkaan kovin kevyttä, mutta palaan siihen hetken päästä).

Tiistaina tein noin puolen tunnin lenkin ja ilmeisesti juoksuvauhtini on nopeutunut tai askel pidentynyt, sillä ehdin juosta pidemmän lenkin kuin aiemmilla kerroilla. Keskiviikkona pidin vapaapäivän ja koska torstainakin tuntui lihaksissa vielä aikamoista jumitusta ja särkyä, päätin tehdä kevyemmän kolmen vartin kävelylenkin. Lenkistä tulikin lopulta aikomaani lyhyempi, vain noin 35 minuuttia, mutta myös paljon raskaampi kuin olin kuvitellut. Tarkoitukseni oli kerätä matkan varrelta kiviä kukkapenkkiämme varten ja kun kiviä alkoi löytyä enemmänkin, niin en malttanut pysyä kohtuudessa. Kotiin palasin kahden kilokaupalla painavan kivikassin kanssa, joista toinen vielä repesi loppumatkalla. Kiviä taisi lopulta olla 20! Harmi vain, etten älynnyt punnita saalistani, sillä painoa oli takuulla paljon. Kotiin päästyäni käteni tärisivät ja vielä tänäänkin (sunnuntai) ovat etenkin niska-hartiaseutuni lihakset kipeät. Venyttely tuon lenkin jälkeen olisi takuulla tullut tarpeeseen, mutta arvata saattaa, että unohdin koko asian. No, kukkapenkki sai kuitenkin reunuksensa. Tai lähes sai, sillä kivet ovat toistaiseksi väärin asetellut ja saan siis vielä palata niiden pariin. Tuolla kevyellä kävelylenkilläni sain poltettua 275 kaloria ja 26.37 grammaa rasvaa. Perjantaina tein vielä vajaan puolen tunnin juoksulenkin, jonka jälkeen totesin, että olen tällä viikolla juossut aivan liikaa asfaltilla. Pitäisi suosia enemmän pehmeitä alustoja. Lauantai olikin viikon toinen vapaapäiväni, joskin lopulta myös sunnuntai kääntyi vapaaksi olosuhteiden pakosta.

Tälle viikolle liikuntapäiviä kertyi vain neljä, mutta kaloreita sain kuitenkin tuhottua yhteensä yli 1200 ja rasvaakin poltettua päälle 130 grammaa. Ensi viikko taitaakin taas vierähtää zumban parissa. Myös pilatesta voisi kokeilla.

Lenkkeilyä ja suklaakakkuja

Tänään oli vihdosta viimein lenkin vuoro kuten olin suunnitellutkin. Koska edellisestä kerrasta oli vierähtänyt aikaa jo yli viikko, niin päätin jatkaa vielä samaa neljän minuutin systeemiä kuin edellisillä kerroilla. Kävelin siis ensin neljä minuuttia, sitten hölkkäsin neljä minuuttia ja taas kävelyä neljä minuuttia. Yhteensä kertyi siis kolme neljän minuutin jaksoa kumpaakin ja lopuksi vielä kahdeksan minuuttia reipasta kävelyä kotiin. Lenkin kestoksi tuli siis noin 32 minuuttia ja venytykset päälle.

Käytin tänään ensimmäistä kertaa sykemittaria lenkillä ja kun pääsin takaisin kotipihaan, en ollut uskoa lukemia. 319 kaloria ja tämä siis ennen venytyksiä! Rasvaakin paloi yli 35 grammaa, joka ehkä edes pikkuriikkisen kompensoi myöhemmin illalla syömiäni suklaakakunpaloja. Toiveajattelua. Oikeasti olen todella tyytyväinen, vaikka tämä päivä päättyikin herkutteluun. Huomenna olisi tarkoitus ottaa uusiksi.. Tosin vain lenkin osalta, ei valitettavasti herkkujen. Ei sillä etteikö mutakakku ja muutkin suklaaherkut maistuisi vaikka ihan joka päivä!

Loppuviikon rutistus ja lepsuilu

Tästä viikosta tulikin todellinen zumba-viikko. Keskiviikkona pidin lepopäivän kuten olin suunnitellutkin ja sain jopa kukkapenkki-suunnitelmani etenemään. Perennoja pihassamme ei nähdä tänä kesänä, mutta useampaa yksivuotista lajiketta olisi tarkoitus laittaa. Mansikka- ja tomaattiamppelit ovat tietysti itsestäänselvyys.

Torstaina palasin siis taas zumban pariin, mutta vaihdoin levyä. Tuolla kertaa valitsin noin 20 minuuttia kestävän zumba basicin. Perusjuttuja siis, mutta kivaa. Perjantaina päätin palata vanhan suosikkini zumba cardion pariin ja jälleen kerran totesin, että siinä on ohjelma joka ei petä. Valitsin levyltä parhaat palat, zumbasin tehokkaasti 30 minuuttia ja poltin 250 kaloria! Olin enemmän kuin tyytyväinen ja heitin vapaalle, jonka oli tarkoitus kestää tähän päivään saakka. Jos rehellisiä ollaan, ja se kai on blogini tarkoitus, niin vapaapäivä jatkui vielä tänään. Huomenna sitten taas lenkkarit jalkaan ja radalle! Tai no ainakin tien päälle. Aikamoisen lenkin saankin juosta, jotta se yhtään tasapainottaa tämän viikonlopun lepsuilua ja kaikenmoista mässäilyä.

Zumbasta täytyy vielä todeta, että joskus kyllä aion käydä kokeilemassa sitä salillakin. Ihan jo siksikin, että se voisi olla kokemuksena hauska ja myös siksi, että salilla zumbaaminen kuluttaa kaloreita vielä paremmin kuin kotosalla liikkuminen.

20 tehokasta minuuttia

Tänään on ollut jotenkin todella väsynyt olo. Olin ajatellut lähteä aamupäivällä juoksulenkille, mutta sänky veti puoleensa magneetin lailla ja kun kerran tilaisuus oli, niin päätin nukkua. Olo ei juurikaan muuttunut iltaa kohden ja olisikin ollut todella helppoa antaa periksi ja laiskotella. En kuitenkaan uskaltanut olla liikkumatta, sillä tiedän miten helposti se vaihde voi jäädä päälle. Lisäksi muistin, että sykemittarissani on vihdoinkin se patteri, joten laitoin zumba-levyn pyörimään ja hien virtaamaan. Suhteellisen tehokkaaksi hikoiluni osoittautuikin, sillä tein tänään noin 20 minuuttia kestävän keskivartaloon keskittyvän treenin ja kaloreita paloi 141. Hyvä osoitus siitä miten lyhytkestoisellakin liikunnalla voi saada jotain aikaiseksi. Käsivarteni heittäytyivät spagetiksi ja joitain lihaksiakin olen itsestäni löytämäisilläni.

Huomenna pidän vapaapäivän ja yritän keskitttyä tulevan kukkapenkkimme suunnitteluun. Toivon mukaan hyvin pian myös toteutukseen tai muussa tapauksessa voin ihastella kukkien sijaan suunnitelmiani koko kesän ajan.

Zumbaa!

Perjantainen lepopäiväni vaihtuikin rennoksi, mutta reilun mittaiseksi, kävelylenkiksi koko perheen kesken ja lauantaina yhdistin huvin ja hyödyn lähtemällä tyttäreni kanssa pyörälenkille.. Tyttö pyöräili ja minä yritin pysyä perässä. Sunnuntai olikin sitten se lepopäivä ja silloin en harrastanut edes hyötyliikuntaa vaan nautin kauniista kesäpäivästä ihan tavallisten arkijuttujen parissa.

Tänään olisi ollut kunnon hikilenkin vuoro, mutta koska se ei ollut mahdollista aikataulujen vuoksi niin päätin pitkästä aikaa kokeilla zumbaa. Löysin vihdoinkin sykemittariini sopivan patterinkin ja jopa oikeanlaisen ruuvimeisselin. Miksi ihmeessä muuten sykemittarin patteri tarvitsee piilottaa useamman ruuvin taakse? Kolme neljästä ruuvista irtosi hyvin, mutta sitä neljättä en sitten saanutkaan irti millään. Koska kello näytti jo iltakymmentä, päätin luopua koko hommasta. Siis mittarin suhteen, en zumban. Edellisestä zumbailusta oli kulunut jo yli vuosi ja sen kyllä huomasi. Olin aivan liian hidas ja lisäksi unohtanut monia liikkeitä. Onneksi zumbasin omassa olohuoneessamme, enkä ollut jossakin salilla toisten jaloissa pyörimässä ja sotkemassa muidenkin askeleita. Hitaudestani huolimatta zumba vetäisi jälleen kerran mukaansa ja sain hyvän muistutuksen siitä miten hauskaa zumbaaminen onkaan. Nyt tuntuu kyljissä, vatsassa ja reisissä, että jotakin tuli tehtyä ja sehän on homman tarkoituskin. Tätä ehdottomasti lisää!

Ps. Sykemittarissani on vihdoinkin uusi patteri!

Vaunulenkillä

Pakkohan se oli aamupäivällä lähteä nauttimaan ihanasta auringosta ja tehdä vaunulenkki pojan kanssa. Yritin kuitenkin ottaa rennosti ja oli hiukan pakkokin, kun kesken lenkin alkoi kylkeen pistämään. Ei mitenkään merkittävästi, mutta sen verran kuitenkin, että ajattelin hiukan hidastaa kävelyvauhtia. Kierrettiin muutaman kilometrin lenkki ja ihastelin matkan varrella alkukesän vihreyttä ja voikukkia. Ei siis mikään hikilenkki. Huomenna ajattelin pitää vapaapäivän eli sohvalle maate ja jalat kattoa kohti.. Ja jälkimmäinen puoliskohan on meidän arkipäivässä todella helppo toteuttaa!

Pikainen pyrähdys

Tänään pääsin lenkille vasta iltayhdeksän jälkeen ja sänky veti puoleensa paljon enemmän kuin lenkkarini, mutta niin vaan laitoin tossut jalkaan ja lähdin ulos. Koska päivä oli ollut ohjelmantäyteinen ja tunsin oloni rättiväsyneeksi, päätin ottaa rennosti ja tehdä vain lyhyen lenkin. Kotiin palattuani yllätyin, kun askelmittarin mukaan kilometrejä olikin kertynyt lähes kaksi. Kuvittelin matkan paljon lyhyemmäksi. En siis jäänytkään kovin paljon tuosta maanantaisesta lukemasta. Askelmittari on toki vain suuntaa antava, mutta en edelleenkään ole muistanut vaihtaa sykemittariini patteria. Tokihan ilman minkäänlaisia mittareitakin voi lenkkeillä, mutta minulle nuo luvut ovat tärkeitä nähdä. Se potkii eteenpäin entisestään, kun näen konkreettisia lukemia ja niiden kautta pystyn paremmin seuraamaan täyttyvätkö tavoitteeni vai menenkö ihan metsään. Toisaalta voisi kyllä olla ihan hyvä, etten vielä tässä vaiheessa näkisi millaisissa lukemissa sykkeeni pyörii.. Mahtaakohan siihen edes riittää mitkään asteikot. Tosiasiassa on ollut yllättävää huomata näillä parilla kävely/juoksulenkillä, että pystyn ylipäänsä juoksemaan. Kuvittelin, että ensimmäiset kerrat voisivat olla hyvinkin vaikeita.

Huomenna olisi ohjelmassa välipäivä, mutta en tiedä maltanko pitää sellaista. Ehkä voisin tehdä edes pitkähkön kävelylenkin, kun ainakin aamusella pitäisi auringonkin näyttäytyä. Täytyy muuten sanoa, että en paljon parempana ajankohtana olisi tätä uutta harrastustani voinut aloittaa kun lämpökin hellii. Tämänkin iltainen lenkki oli ihana tehdä ilta-auringon ja alkukesän tuoksujen keskellä.

Loppuun pari linkkiä erilaisista juoksuohjelmista aloittelijoille. Itse olen ottanut vinkkejä niistä(kin), mutta en suoraan noudata kuitenkaan.

http://www.sastamalankaupunki.fi/sastamala/liitetiedostot/editori_materiaali/7907.pdf
http://www.maxim-sports.fi/Media/1035_83.pdf
http://kuntoplus.fi/5km

Hyötyliikuntaa

Eilisen lenkin jäljiltä on tänään tuntunut pientä lihaskipua jaloissa, mutta ei niin paljoa kuin kuvittelin. Ehkä siis sittenkin onnistuin tekemään lenkin ja venytykset oikein. Jälkimmäiset muuten tuppaavat aina olemaan sellaisia, etten meinaa niitä muistaa ja jos muistankin, niin takuulla venyttelen liian vähän. Ilmeisesti eilen kuitenkin suunta oli oikea, kun kaikki paikat eivät ole olleet aivan juntturassa.

Tänään tarjoutui tilaisuus hyötyliikuntaan, kun oli nuoremman lapsemme neuvolapäivä. Niinpä laitoin vauvan vaunuihin ja seisomalaudan vanhemmalle lapselle ja reippailin tuon lyhyen neuvolamatkan lasten kanssa. Askelmittari unohtui kotiin, joten mitään lukemia en tälle päivälle saanut, mutta jokainen liikuttu minuutti on varmasti hyväksi. Vaikka tuo matka ei pitkä ollutkaan, niin päätin jättää juoksulenkin tältä päivältä väliin, jotta en etenisi ainakaan liian nopealla tahdilla. Huomenna sitten taas juoksuksi. Tai no kävelyksi ja juoksuksi. Löysin netistä parikin hyvältä vaikuttavaa juoksuohjelmaa aloittelijalle ja olen päättänyt käyttää niitä itselleni hiukan soveltaen.

Kävelystä täytyy muuten sanoa sen verran, että se onkin lähes ainoa liikuntamuoto mitä olen harrastanut viime kuukausina. Lähinnä kylläkin hyötyliikunnan puitteissa lasten kanssa puistoihin lenkkeillen, mutta ihan hikilenkistäkin ne ovat välillä menneet kun käytössä on ollut sekä vaunut että isomman seisomalauta. Välillä on tullut tehtyä jopa tarkoituksellisia vaunulenkkejä, mutta monesti vanhempi lapsi on halunnut välillä kävellä ja pysähtyä ihmettelemään milloin mitäkin, jolloin lenkki ei ehkä ole ollut niin hikistä puuhaa.

Projektini on vasta aluillaan ja olen yllätyksekseni hyvinkin motivoitunut, vaikka kuvittelin motivaationi olevan totaalisesti hukassa. Ehkä siis on olemassa se mahdollisuus, että saan kuin saankin pullanmurut karistettua lenkkareideni pohjasta.. ja lantioltani.

Ensimmäinen yritys

Olen suunnitellut kuukausikaupalla salikortin hankkimista. Muutaman kilometrin päässä olisi suhteellisen uusi ja kiinnostava kuntosali, mutta kortin ostaminen on jäänyt vain suunnitelmaksi. Niinpä päätin joitakin viikkoja sitten, että kokeilen juoksemista. Se on ainakin helppo toteuttaa, kun lenkille voi lähteä melkein mihin vuorokauden aikaan tahansa ja riittää, että astuu ulos kotiovesta ja laittaa tossua toisen eteen. Olenkin hankkinut kaikenlaista juoksuvermettä paidasta housuihin ja siltä väliltä, mutta kunnon juoksukengät ovat edelleen kaupan hyllyllä. Osittain siksi, että en ole ollut varma millaiset oikeasti tarvitsisin ja osittain saamattomuuttani. Viikonlopun aikana kuitenkin päätin, että tänään tulisi olemaan SE päivä. Päivä, jolloin yrittäisin karistaa edes osan pullanmuruista matkalle oli lenkkareita tai ei. Niinpä vedin jalkaani ihanaiset pinkit Pumani ja lähdin lenkille. Varsinaiseksi juoksulenkiksi tuota ei voi kutsua, mutta lenkki se joka tapauksessa oli ja siis nimenomaan liikuntaa eikä lenkkimakkaraa.

Koska olen aivan rapakuntoinen, niin päätin aloittaa kevyesti ja hiljalleen ja tänään tekemäni lenkki olikin vain pikkuinen 25 minuutin pyrähdys muutaman minuutin jaksoissa kävelyä ja kevyttä hölkkää vuorotellen. Koska sykemittaristani oli loppunut patteri (aika hyvin mittarilta, jota ei ole käytetty muutamaan kuukauteen), otin käyttöön askelmittarin. Sen mukaan matkaa kertyi reilut 2.4 kilometriä ja kaloreita paloi 164. Olen tyytyväinen tämän päivän yritykseeni löytää liikunnan ilo ja motivaatio, sillä jokainen poltettu kalori on tervetullut tai siis mennyt ja lisäksi nautin lenkistäni auringon paistaessa. Katsotaan miten käy, kun sadepäivä koittaa.

Nyt jännitän huomista aamua, että pääsenkö sängystä ylös ja kuinka kipeät jalkani ovatkaan. Edellisestä vastaavasta lenkistä on aikaa reilusti yli 10 vuotta. Kävelylenkit ovat kyllä tuttuja, mutta juossut en ole kuin lasten kanssa leikkiessä tai pakon edessä bussipysäkille.

Lähtöruudussa

Olen kyllästynyt hokemiini "pitäisi aloittaa.." ja "pitäisi yrittää.." ja ennenkaikkea "ensi viikolla kyllä.." ja siksi päätin ryhtyä kirjoittamaan blogia kadonneen liikuntamotivaationi metsästyksestä. Ei ole väliä lukeeko blogiani kukaan, mutta liikunnasta on vaikeampi luistaa, kun on olemassa se mahdollisuus, että joku tätä joskus lukisi ja olisi noloa, jos tämä joku toteaisi ettei blogissani olisi yhtä ainutta liikuntaan liittyvää kirjoitusta.

Minne motivaationi sitten katosi ja milloin se katosi? Minulla ei ole asiasta minkäänlaista käsitystä. Motivaatio vain salakavalasti hiippaili jonnekin taka-alalle ja oli niin paljon helpompaa istahtaa sohvan nurkkaan tai tietokoneelle ja veltostua. En ole koskaan ollut mikään urheilija tai edes himo-kuntoilija, mutta on ollut aika jolloin liikunta oli tärkeä osa elämääni eikä tuntunut pakkopullalta. Sitten tuli tämä aika, jolloin en tunne liikuntaa lainkaan mutta pullat kyllä ja tähän viittaa blogini otsikkokin. Pullanmurut toki käsittävät kaikenmoiset muutkin herkuttelut, mutta pullanmurujasuklaanpalojakarkkipussejajäätelöitäjamuitaherkkujalenkkareissa olisi ehkä kuitenkin ollut liian pitkä otsikoksi.

Toivon löytäväni innostukseni liikuntaan ja että siitä tulisi taas osa arkeani. Blogini on tarkoitus keskittyä kuvaamaan tämän "projektin" etenemistä, mutta mitä luultavimmin tänne ennemmin tai myöhemmin eksyy muitakin juttuja.. Minunhan on tunnetusti vaikea pysyä asiassa tai edes asiallisena.