Pakkohan se oli aamupäivällä lähteä nauttimaan ihanasta auringosta ja tehdä vaunulenkki pojan kanssa. Yritin kuitenkin ottaa rennosti ja oli hiukan pakkokin, kun kesken lenkin alkoi kylkeen pistämään. Ei mitenkään merkittävästi, mutta sen verran kuitenkin, että ajattelin hiukan hidastaa kävelyvauhtia. Kierrettiin muutaman kilometrin lenkki ja ihastelin matkan varrella alkukesän vihreyttä ja voikukkia. Ei siis mikään hikilenkki. Huomenna ajattelin pitää vapaapäivän eli sohvalle maate ja jalat kattoa kohti.. Ja jälkimmäinen puoliskohan on meidän arkipäivässä todella helppo toteuttaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos terveisistäsi! :)