Perjantainen lepopäiväni vaihtuikin rennoksi, mutta reilun mittaiseksi, kävelylenkiksi koko perheen kesken ja lauantaina yhdistin huvin ja hyödyn lähtemällä tyttäreni kanssa pyörälenkille.. Tyttö pyöräili ja minä yritin pysyä perässä. Sunnuntai olikin sitten se lepopäivä ja silloin en harrastanut edes hyötyliikuntaa vaan nautin kauniista kesäpäivästä ihan tavallisten arkijuttujen parissa.
Tänään olisi ollut kunnon hikilenkin vuoro, mutta koska se ei ollut mahdollista aikataulujen vuoksi niin päätin pitkästä aikaa kokeilla zumbaa. Löysin vihdoinkin sykemittariini sopivan patterinkin ja jopa oikeanlaisen ruuvimeisselin. Miksi ihmeessä muuten sykemittarin patteri tarvitsee piilottaa useamman ruuvin taakse? Kolme neljästä ruuvista irtosi hyvin, mutta sitä neljättä en sitten saanutkaan irti millään. Koska kello näytti jo iltakymmentä, päätin luopua koko hommasta. Siis mittarin suhteen, en zumban. Edellisestä zumbailusta oli kulunut jo yli vuosi ja sen kyllä huomasi. Olin aivan liian hidas ja lisäksi unohtanut monia liikkeitä. Onneksi zumbasin omassa olohuoneessamme, enkä ollut jossakin salilla toisten jaloissa pyörimässä ja sotkemassa muidenkin askeleita. Hitaudestani huolimatta zumba vetäisi jälleen kerran mukaansa ja sain hyvän muistutuksen siitä miten hauskaa zumbaaminen onkaan. Nyt tuntuu kyljissä, vatsassa ja reisissä, että jotakin tuli tehtyä ja sehän on homman tarkoituskin. Tätä ehdottomasti lisää!
Ps. Sykemittarissani on vihdoinkin uusi patteri!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos terveisistäsi! :)