Olen kyllästynyt hokemiini "pitäisi aloittaa.." ja "pitäisi yrittää.." ja ennenkaikkea "ensi viikolla kyllä.." ja siksi päätin ryhtyä kirjoittamaan blogia kadonneen liikuntamotivaationi metsästyksestä. Ei ole väliä lukeeko blogiani kukaan, mutta liikunnasta on vaikeampi luistaa, kun on olemassa se mahdollisuus, että joku tätä joskus lukisi ja olisi noloa, jos tämä joku toteaisi ettei blogissani olisi yhtä ainutta liikuntaan liittyvää kirjoitusta.
Minne motivaationi sitten katosi ja milloin se katosi? Minulla ei ole asiasta minkäänlaista käsitystä. Motivaatio vain salakavalasti hiippaili jonnekin taka-alalle ja oli niin paljon helpompaa istahtaa sohvan nurkkaan tai tietokoneelle ja veltostua. En ole koskaan ollut mikään urheilija tai edes himo-kuntoilija, mutta on ollut aika jolloin liikunta oli tärkeä osa elämääni eikä tuntunut pakkopullalta. Sitten tuli tämä aika, jolloin en tunne liikuntaa lainkaan mutta pullat kyllä ja tähän viittaa blogini otsikkokin. Pullanmurut toki käsittävät kaikenmoiset muutkin herkuttelut, mutta pullanmurujasuklaanpalojakarkkipussejajäätelöitäjamuitaherkkujalenkkareissa olisi ehkä kuitenkin ollut liian pitkä otsikoksi.
Toivon löytäväni innostukseni liikuntaan ja että siitä tulisi taas osa arkeani. Blogini on tarkoitus keskittyä kuvaamaan tämän "projektin" etenemistä, mutta mitä luultavimmin tänne ennemmin tai myöhemmin eksyy muitakin juttuja.. Minunhan on tunnetusti vaikea pysyä asiassa tai edes asiallisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos terveisistäsi! :)