Loppuviikon rutistus ja lepsuilu

Tästä viikosta tulikin todellinen zumba-viikko. Keskiviikkona pidin lepopäivän kuten olin suunnitellutkin ja sain jopa kukkapenkki-suunnitelmani etenemään. Perennoja pihassamme ei nähdä tänä kesänä, mutta useampaa yksivuotista lajiketta olisi tarkoitus laittaa. Mansikka- ja tomaattiamppelit ovat tietysti itsestäänselvyys.

Torstaina palasin siis taas zumban pariin, mutta vaihdoin levyä. Tuolla kertaa valitsin noin 20 minuuttia kestävän zumba basicin. Perusjuttuja siis, mutta kivaa. Perjantaina päätin palata vanhan suosikkini zumba cardion pariin ja jälleen kerran totesin, että siinä on ohjelma joka ei petä. Valitsin levyltä parhaat palat, zumbasin tehokkaasti 30 minuuttia ja poltin 250 kaloria! Olin enemmän kuin tyytyväinen ja heitin vapaalle, jonka oli tarkoitus kestää tähän päivään saakka. Jos rehellisiä ollaan, ja se kai on blogini tarkoitus, niin vapaapäivä jatkui vielä tänään. Huomenna sitten taas lenkkarit jalkaan ja radalle! Tai no ainakin tien päälle. Aikamoisen lenkin saankin juosta, jotta se yhtään tasapainottaa tämän viikonlopun lepsuilua ja kaikenmoista mässäilyä.

Zumbasta täytyy vielä todeta, että joskus kyllä aion käydä kokeilemassa sitä salillakin. Ihan jo siksikin, että se voisi olla kokemuksena hauska ja myös siksi, että salilla zumbaaminen kuluttaa kaloreita vielä paremmin kuin kotosalla liikkuminen.

Zumbaa!

Perjantainen lepopäiväni vaihtuikin rennoksi, mutta reilun mittaiseksi, kävelylenkiksi koko perheen kesken ja lauantaina yhdistin huvin ja hyödyn lähtemällä tyttäreni kanssa pyörälenkille.. Tyttö pyöräili ja minä yritin pysyä perässä. Sunnuntai olikin sitten se lepopäivä ja silloin en harrastanut edes hyötyliikuntaa vaan nautin kauniista kesäpäivästä ihan tavallisten arkijuttujen parissa.

Tänään olisi ollut kunnon hikilenkin vuoro, mutta koska se ei ollut mahdollista aikataulujen vuoksi niin päätin pitkästä aikaa kokeilla zumbaa. Löysin vihdoinkin sykemittariini sopivan patterinkin ja jopa oikeanlaisen ruuvimeisselin. Miksi ihmeessä muuten sykemittarin patteri tarvitsee piilottaa useamman ruuvin taakse? Kolme neljästä ruuvista irtosi hyvin, mutta sitä neljättä en sitten saanutkaan irti millään. Koska kello näytti jo iltakymmentä, päätin luopua koko hommasta. Siis mittarin suhteen, en zumban. Edellisestä zumbailusta oli kulunut jo yli vuosi ja sen kyllä huomasi. Olin aivan liian hidas ja lisäksi unohtanut monia liikkeitä. Onneksi zumbasin omassa olohuoneessamme, enkä ollut jossakin salilla toisten jaloissa pyörimässä ja sotkemassa muidenkin askeleita. Hitaudestani huolimatta zumba vetäisi jälleen kerran mukaansa ja sain hyvän muistutuksen siitä miten hauskaa zumbaaminen onkaan. Nyt tuntuu kyljissä, vatsassa ja reisissä, että jotakin tuli tehtyä ja sehän on homman tarkoituskin. Tätä ehdottomasti lisää!

Ps. Sykemittarissani on vihdoinkin uusi patteri!