Amerikkalainen omenapiirakka

Kaupasta tarttui mukaan normaalia enemmän omenoita ja viikolla iskikin sitten inspiraatio kokeilla amerikkalaisen omenapiirakan valmistusta. Ystäväni luona olen päässyt kerran kyseistä piirakkaa maistamaan, mutta itse olen leiponut vain ns. perinteisiä.

Ohjeen nappasin k-ruoka-sivustolta, mutta pieniä muutoksia tein. Vanilliinisokeria laitoin enemmän ja lisäksi vaniljaa myllystä sekä siirappia. Piirakka maistui sellaisenaan sekä vanhan ajan vaniljakastikkeen kera.











Esikoisemme eskarikaveri tuli viikolla kyläilemään ja pellillinen pannaria katosikin nopeasti. Teen aina pannarin samalla ohjeella, koska mielestäni sillä tulee maailman parasta pannukakkua. Valmiin pannarin voitelen voilla ja ripottelen päälle sokeria, joten lapsetkaan harvoin pyytävät hilloa. Tällä kertaa tarjolla oli kuitenkin lisäksi mansikkahilloa.

4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl vanilliinisokeria (reilummin, reilummin)
8 dl maitoa
3 munaa
100 g margariini / voisulaa

Maito ja munat vispataan. Lisätään kuivat aineet. Annetaan turvota puoli tuntia tai vähintäänkin uunin lämpenemisen ajan. Lisätään voisula ja paistetaan 200 - 220 asteessa 30 - 45 min.

Yrtticiabatta

Perjantaina lähdin lasten kanssa viettämään päivää äitini luokse ja halusin viedä mennessämme jotain pientä kivaa leipomusta. Leipominen oli myös mukavaa yhteistä tekemistä 3-vuotiaan kanssa isosiskon ollessa eskarissa. Valio crea-purkin kyljestä löytynyttä ohjetta käyttäen valmistuikin ihanan tuoksuiset ja makuiset leivät.

 

Kuva numero 3 (10 kuvaa kesään)

Kuva otettu päivän myöhässä ja julkaisu myöhästyi vielä muutaman päivän, mutta tässä silti kuvahaasteen marraskuun otos. Toivottavasti maisema muuttuu talvisemmaksi joulukuun kuvaan mennessä, vaikka onhan tuo hentoinen lumikerros parempi kuin ei valkoista lainkaan.

Torstai on toivoa täynnä tai ainakin vatsat pullollaan

Ihan vielä en sittenkään päässyt testaamaan uuden leivontalehden reseptejä, kun kaapissa 

kummitteli valkosuklaalevy ja hetken mielijohteesta päätin valmistaa valkosuklaamutakakun. Ohje löytyi yhdestä suosikkileivontablogeistani.

Koska meillä ei ollut sitruunaa ja halusin valmistaa kakun samantien, laitoin kakkuun sitruunamehua pullosta. Se ei valitettavasti riittänyt tuomaan sitruunan makua kakkuun, mutta kiva kakku syntyi näinkin. Päälle tomusokeria ja mustaherukoita, jotka sopivatkin sen verran kivasti valkosuklaan kanssa, että niistä voisi kehitellä tulevaisuudessakin jotakin yhteistä.

Kakun lisäksi meillä syötiin välipalalla perunarieskoja, jotka ovat aina yhtä ihania. Vastapaistettu rieska ja päälle reilusti oikeaa voita. Nam!

Mutakakkua mukissa

Useammassakin leivontablogissa olen törmännyt mukikakkuun, jota oli tietysti pakko kokeilla. Ensimmäiset valmistin jo aiemmin, mutta eilen päätin testata vielä yhtä reseptiä ja jättää kakun hieman mutaisemmaksi kuin aiemmat. Valmistus on nopeaa, kun kaikki ainekset vain sekoitetaan, laitetaan mukiin ja minuutiksi mikroon. Tällä kertaa tosin pidin kakkuja mikrossa vähemmän aikaa ja lopputulos muistuttikin mutakakkua. Helppo kahviherkku, mutta itse kaipaisin tähän kyllä myös suklaata mukaan kuten mutakakussa. Ehkäpä joskus tulee vielä kokeiltua sellainenkin versio. Seuraavaksi kuitenkin sukellan toisenlaisten reseptien pariin, kun posti toi tilaamani Herkkuleivonta-lehden, jonka pelkkä kansikuva on jo kovin houkutteleva vai mitä? :)

Tässä yksi ohje mikrokakkuun. Itse heittelin aineksia vähän sinnepäin ja joukkoon luonnollisesti myös ripsaus vaniljasokeria. Päälle laitoin vähän vaahtokarkkeja.

Ystävyys säilyy

Mietin tänään miten onnellinen saan olla, kun minulla on monta ihanaa ystävää, joiden tiedän välittävän minusta ja jotka ovat minulle todella tärkeitä. Osa on kulkenut mukanani jo useiden vuosien ajan ja osaan olen saanut tutustua viime vuosina. He kaikki ovat kovin rakkaita ja tärkeitä. Kiitos jokaiselle. <3

Tänään sain viettää aikaa sellaisten ystävien kanssa, jotka tulevat mieleeni Kaija Koon laulaessa

"Taas me kohdataan kun päiviä ois mennyt vaan
Elämälle kiitos, jatketaan
siitä mihin jäätiin viimeksi kun tavattiin.."

Niin paljon muistoja vuosien varrelta ja nuoruudesta ystäväporukan kanssa, joka edelleen pitää yhteyttä vaikka emme enää kaikki samalla paikkakunnalla asukaan. Yhdessä on koettu valtavan paljon asioita ja jaettu ilon ja surun kyyneleitä, laulettu kaupungilla aamubussia odottaessa, syöty suklaata sydänsuruihin ja naurettu, naurettu ja naurettu. Aina on ollut olkapää tarjolla, jota vasten on voinut tukeutua ja silloinkin kun välimatka on ollut pitkä, on yhteys säilynyt. Vuodet ovat vierineet, heitelleet kutakin paikkakunnalta toiselle ja jopa maasta toiseen, mutta ystävyys on säilynyt. Jokaisella tapaamisella on jatkettu siitä mihin edellisellä kerralla on jääty. Vaikka kaikki eivät aina olekaan päässeet paikalle tai jonkun kanssa tapaamisesta on vierähtänyt jo pidempi tovi, niin ikinä ei ole tunnetta, että sitä ihmistä ei enää tuntisi.

 

Tänään eivät kaikki päässeet paikalle, mutta pienellä porukalla vietimme luksusaikaa jutellen ja herkuista nauttien ja ensi kertaa jäi taas odottamaan. Halusin valmistaa jotakin hyvää näille rakkaille ystävilleni ja vein mukanani hopeatoffee-sitruuna-kuppikakkuja sekä hopeatoffee- ja piparminttufudgeja. Kuppikakut on valmistettu tällä ohjeella ja kuorrutettu Kinuskikissan hopeatoffeetäytteellä, jota valmistin tällä kertaa vain puolikkaan annoksen. Fudgejen ohje on napattu ystäväni blogista Haavikossa suhisee. Jätin vain vaahtokarkit pois ja hopeatoffee-fudgeissa lisäsin massaan puoli pussillista hopeatoffeita.

Isänpäiväkakkua

Meillä aloitettiin isien juhlinta jo lauantaina, kun mieheni vanhemmat tulivat kylään. Tein isänpäiväkakun siis lauantaille. Halusin kokeilla täytettä, jollaista en ollut aiemmin tehnyt ja valitsin hopeatoffeetäytteen. Kakun valmistin perjantai-iltana ja hetken jo epäilin, että täyte ei ikinä pääsisi kakkuun asti, sillä sen verran herkkua oli kun sitä maistelin. Täytteen ohje on napattu Kinuskikissalta. Eroa sen verran, että en käyttänyt lainkaan kevytvispiä vaan ainoastaan kuohukermaa.

Kuorrutteeseen halusin myös kokeilla uusia juttuja ja kakun reunat pursotinkin korityllalla. Jälki ei ehkä ollut niin kaunista kuin voisi olla, mutta ensikertalaiseksi täytyy kuitenkin olla ihan tyytyväinen. Pursotukset ovat minulle suhteellisen vieraita, kun enimmäkseen tulee kakut kuorrutettua erilaisilla massoilla. Kakun pääliosan kuorrutteeksi valikoituikin kaapista punainen marsipaani, jonka päälle lapset saivat painaa suklaiset kädenjäljet. Keskimmäinen ei yllättäen halunnutkaan osallistua, mutta isoin ja pienin käsi kävivät kakun päällä. 4-kuisen kädenjälki "hiukan" levisi, kun pikkuinen puristikin sormet yhteen ja painoi lopulta pienen reiän kakun pintaan, mutta saipa ainakin jälkensä kakkuun jätettyä.

Isänpäivän iltapäivää vietimme oman isäni luona, jossa saimme ihanaa lohikeittoa ja juustokakkua. Vihdoinkin oli myös aika tuoda kotiin vintillä vuosia asustellut vanha nukkekotini. Talon on pappani tehnyt minulle 80-luvulla ja se on nähnyt monen monta leikkiä. Joskus siellä asui nukkeperhe ja joskus talo toimi myös barbien kotina. Nyt se pääsee jälleen lasten leikkeihin. Olin ensin ajatellut, että talo vaatisi uudet tapetit pintaansa, mutta pölyjä pyyhkiessäni totesin sen olevan yllättävän hyvässä kunnossa. Toki leikin jälkiä näkyy ja jollakin seinällä joku pieni lyijykynäpiirrustuskin, mutta nehän ovat vain elämää ja se saa näkyä. Päätinkin siis, että taloa ei lähdetä uusimaan vaan nuo ihanat vanhat tapetit saavat jäädä. Suurin osa tapeteista on siis alkuperäiset 80-luvulta ja vain takaseinä ulkopuolelta, katto ja yksi sisäseinä ovat saaneet uudet pinnat 90-luvun alussa.