Vannomatta paras

Kesä kului lenkkarin pohjia kuluttaen. Sekä kävely- että juoksulenkkejä tuli tehtyä. Myös zumbaa mahtui mukavasti mukaan. Liikuntainto säilyi ja juoksukautta oli tarkoitus jatkaa lumen tuloon saakka vaan toisin kävi. Muljautin nilkkani kuten niin monet kerrat aiemminkin ja sen jälkeen kaikenlainen liikunta on ollut tauolla. Jotakin pientä lihaskunto-räpellystä on tullut tehtyä, mutta motivaatio on ollut aikalailla kateissa kun kunnon treeniin ei ole ollut mahdollisuutta. Pitäisi siis ottaa itseänsä niskasta kiinni ja nyt kun nilkka sietää jo kävelyä, niin käydä sitten vaikka kävelylenkeillä. Zumbaa en vielä uskalla kokeilla.

Olemattoman liikunnan vuoksi olen keskittynyt enemmän ruokavaliosta huolehtimiseen ja sen avulla viimeisten ylimääräisten senttien kadottamiseen. Kilojen suhteen olen tavoitteeseeni jo päässytkin. Olen aina vannonut, että karppaamaan en ala, mutta olisi pitänyt muistaa vanha sananlasku "vannomatta paras." Lueskelin netissä eri saitteja ja tutustuin eri linkkien kautta karppaajien ihmeelliseen maailmaan ja päädyin kokeilemaan hyväkarppausta, joka osoittautuikin minulle sopivaksi vaihtoehdoksi. Leivästä ei ole tarvinnut luopua kokonaan, puuroja saan syödä, hedelmätkin mahtuvat pieniä rajoituksia lukuunottamatta ruokavalioon mukaan ja paljon muita hyviä juttuja myös. Niin ja tumma suklaa. ;) Olen myös tutustunut Lidlissä myytävään kreikkalaiseen kermajugurttiin, Erkkiin, johon rakastuin kerrasta. Alkuun hirvitti se rasvan, suolan ja kerman määrä, mutta äkkiä niihin tottui. Pekonimunakas aamupalana ei enää alun jälkeen ole tuntunutkaan ajatuksena hurjalta vaan suorastaan herkulta. Muutenkin karppauksen myötä on löytynyt paljon uusia reseptejä kokeiltavaksi ja olenpas esimerkiksi onnistunut ujutttamaan ennakkoluuloisen mieheni lihapulliin kesäkurpitsaa. Luonnollisesti kerroin asian vasta, kun mies oli pullansa syönyt. Porkkana- ja lantturanskiksista on tullut suosikkejani perunan tilalle ja kesäkurpitsaa on tullut käytettyä paljon. Viimeisimpänä kokeiluna kesäkurpitsasta valmistui mielettömän hyvä lasagne, joka vei kyllä kielen mennessäään.

Tällä hetkellä liikunnasta ei juurikaan ole kirjoitettavaa, joten olisi aika joko luopua koko blogista tai kääntää uusi sivu ja kirjoitella vähän muustakin.. Kenties leivontajuttuja voisi tänne vielä päätyäkkin, jos vaan saan aikaiseksi niistä kirjoitella.

Asfaltti kutsuu

Onpa ollut hiljaista. Todellakin. Tosin ei muuten kuin kirjoittamisen puolesta. Edelleenkään en oikein tiedä blogini kohtalosta, mutta ajattelin nyt jotakin laittaa ylös jo ihan itseni iloksi. Liikunta on nyt pysynyt mukana arjessani ihan joka viikkoisena juttuna ja rakkaana harrastuksena. Siitä on tullut tapa, jota ilman ei osaa olla ja jos joskus joutuukin pitämään taukoa pakon edessä, niin sen huomaa heti omassa mielialassa.

Talvi kului lähinnä zumbatessa, kävelylenkkien parissa ja jonkun verran yritin huolehtia myös lihaskunnosta. Kevättä odotin kuumeisesti, jotta sain vetää juoksukengät jalkaani ja aloittaa löytämäni juoksuohjelman. Jo alussa sain yllättyä positiivisesti siitä, että kuntoni oli kohentunut edellisestä keväästä todella paljon ja jaksoin juosta aivan eri tavalla. Mitään hirmu vauhtia en tosin lenkeillä pidä yllä. Ensimmäiset neljä viikkoa noudatin ohjelmaa lähes täydellisesti. Pieniä muutoksia tein sen mukaan miten lenkit sopivat päiväohjelmaani. Viidennen viikon jälkeen aloin lenkkeillä enemmän oman mieleni mukaan, joten ohjelman noudatus jäi siinä kohtaa. Lenkkeily on kuitenkin säilynyt. Tällä hetkellä pyrin laittamaan lenkkarit jalkaani 3-4 kertaa viikossa ja juoksen sellaisia matkoja, jotka tuntuvat hyvältä. Ihme kyllä olen muistanut panostaa myös venyttelyyn, joka yleensä ei ole ollut mikään vahvin juttuni.

Juoksen pääasiassa asfaltilla, mutta toisinaan lenkin varrelle on osunut myös hiekkatie-osuuksia ja onhan pehmeällä alustalla juokseminen aivan toisenlaista kuin asfaltilla ja kuormittaa varmasti vähemmän jalkoja kuin kova juoksupohja. Mietinkin, että kesän aikana täytyy luultavasti ostaa entistä paremmat lenkkarit, kun suurin osa lenkkeilystäni tapahtuu kuitenkin asfaltilla ja jalkani kun eivät muutenkaan juoksuharrastustani yhtä suuresti arvosta kuin mieleni. ;)

http://www.maximsports.fi/wp-content/uploads/2013/02/Harjoitusohjelma_2013.pdf

Zumba-peli

Olen ollut syksystä lähtien taas todella innostunut zumbasta, mutta nuo samat levyt alkoivat pikkuhiljaa kyllästyttämään ja mietin hankkisinko uusia. Päädyin kuitenkin ostamaan Zumba Fitness 2-pelin playstationille ja ostosta ei ole tarvinnut katua.

Pelissä voi valita yksittäisiä kappaleita tanssittavaksi, harjoitella askelia tai "osallistua" tunnille, jonka keston voi valita kolmesta vaihtoehdosta. Tunnin tehon voi myös valita. Lisäksi on mahdollista valita kappaleista mieluisimmat ja tehdä niistä omia listoja. Pelistä riittää siis takuulla useammaksi treeni-kerraksi.

Ensimmäisellä kerralla valitsin keskipitkän tunnin, jonka kesto oli noin 45 minuuttia. Alkuun oli hankaluuksia pysyä mukana, kun kuviot ja osa askeleistakin oli uusia, mutta se teki treenaamisesta ainoastaan hauskempaa, koska olin zumba-levyjäni pyörittänyt jo niin monta kertaa, että osasin ne lähes ulkoa. Ensimmäisellä pelikerralla hiki virtasi ja oli sellainen fiilis, että haluaisi vaan jatkaa ja jatkaa ja onhan tuota sitten tullutkin pelailtua lähes päivittäin. Nyt alkaa taas ne vanhatkin zumba-levyt kiinnostamaan, kun on välillä tehnyt uusiakin juttuja.

Talveen kuuluu toki myös talviliikunta ja innostuin tuossa muutama päivä sitten potkuttelemaan esikoiseni potkukelkalla ja lapsi toki kyydissä. Se olikin aika tehokasta liikuntaa! Lisäksi kiipeilimme lumikasoissa ja laskimme pyllymäkeä. On tämä talvikin kyllä ihanaa aikaa. :)

Talvisten päivien ruuaksi sopii vaikkapa tänään valmistamani kanakeitto:

- vettä

- perunoita

- Kariniemen kananpojan fileesuikaleita chili-hunaja

- keittojuureksia

- ruokakermaa

- kokonaisia maustepippureita, paprikajauhetta, kohtuudella valkosipulia ja paljon currya

Uusi vuosi, uudet kujeet

Niinhän siinä sitten kävi, että motivaatio jälleen kerran otti ja lähti omille teilleen. Ensin loppui innostus blogin parissa ja sitten katosi into liikunnankin suhteen. Syksyn aikana sain kuitenkin niin upean kannustusjoukon taakseni tai oikeastaan rinnalleni, että liikuntamotivaatiokin löytyi uudestaan ja into on säilynyt. Nyt vain on ollut pakollista liikuntavapaata, kun ensin iski flunssa ja sen jälkeen sain viiltohaavan sormeeni, jota tässä olen nyt parannellut joulusta lähtien. Tällä viikolla aion kuitenkin aloitella liikunnan parissa jälleen, mutta alkuun toki kevyemmin, jotta haavakin varmasti paranee kunnolla.

Blogin tulevaisuus on vielä avoin. En tiedä jaksanko tätä pitää, mutta aika näyttää. Pääasia on, että liikunta kiinnostaa ja se ei ole pakkopullaa vaan oikeasti ihanaa. Koska joulun aikana tuli otettua rennommin ja mässäiltyäkin kunnolla, niin nyt on aika ottaa taas toisenlainen ote ja päätinkin aloittaa tiukan tammikuun. Se tietää ainakin karkitonta ja sipsitöntä kuukautta ja muutkin herkuttelut on tarkoitus saada minimiin. Saas nähdä kuinka onnistuu!

Lopuksi haluan toivottaa kaikille ihanaa alkanutta vuotta. :)