Amerikkalainen omenapiirakka

Kaupasta tarttui mukaan normaalia enemmän omenoita ja viikolla iskikin sitten inspiraatio kokeilla amerikkalaisen omenapiirakan valmistusta. Ystäväni luona olen päässyt kerran kyseistä piirakkaa maistamaan, mutta itse olen leiponut vain ns. perinteisiä.

Ohjeen nappasin k-ruoka-sivustolta, mutta pieniä muutoksia tein. Vanilliinisokeria laitoin enemmän ja lisäksi vaniljaa myllystä sekä siirappia. Piirakka maistui sellaisenaan sekä vanhan ajan vaniljakastikkeen kera.











Esikoisemme eskarikaveri tuli viikolla kyläilemään ja pellillinen pannaria katosikin nopeasti. Teen aina pannarin samalla ohjeella, koska mielestäni sillä tulee maailman parasta pannukakkua. Valmiin pannarin voitelen voilla ja ripottelen päälle sokeria, joten lapsetkaan harvoin pyytävät hilloa. Tällä kertaa tarjolla oli kuitenkin lisäksi mansikkahilloa.

4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl vanilliinisokeria (reilummin, reilummin)
8 dl maitoa
3 munaa
100 g margariini / voisulaa

Maito ja munat vispataan. Lisätään kuivat aineet. Annetaan turvota puoli tuntia tai vähintäänkin uunin lämpenemisen ajan. Lisätään voisula ja paistetaan 200 - 220 asteessa 30 - 45 min.

Yrtticiabatta

Perjantaina lähdin lasten kanssa viettämään päivää äitini luokse ja halusin viedä mennessämme jotain pientä kivaa leipomusta. Leipominen oli myös mukavaa yhteistä tekemistä 3-vuotiaan kanssa isosiskon ollessa eskarissa. Valio crea-purkin kyljestä löytynyttä ohjetta käyttäen valmistuikin ihanan tuoksuiset ja makuiset leivät.

 

Kuva numero 3 (10 kuvaa kesään)

Kuva otettu päivän myöhässä ja julkaisu myöhästyi vielä muutaman päivän, mutta tässä silti kuvahaasteen marraskuun otos. Toivottavasti maisema muuttuu talvisemmaksi joulukuun kuvaan mennessä, vaikka onhan tuo hentoinen lumikerros parempi kuin ei valkoista lainkaan.

Torstai on toivoa täynnä tai ainakin vatsat pullollaan

Ihan vielä en sittenkään päässyt testaamaan uuden leivontalehden reseptejä, kun kaapissa 

kummitteli valkosuklaalevy ja hetken mielijohteesta päätin valmistaa valkosuklaamutakakun. Ohje löytyi yhdestä suosikkileivontablogeistani.

Koska meillä ei ollut sitruunaa ja halusin valmistaa kakun samantien, laitoin kakkuun sitruunamehua pullosta. Se ei valitettavasti riittänyt tuomaan sitruunan makua kakkuun, mutta kiva kakku syntyi näinkin. Päälle tomusokeria ja mustaherukoita, jotka sopivatkin sen verran kivasti valkosuklaan kanssa, että niistä voisi kehitellä tulevaisuudessakin jotakin yhteistä.

Kakun lisäksi meillä syötiin välipalalla perunarieskoja, jotka ovat aina yhtä ihania. Vastapaistettu rieska ja päälle reilusti oikeaa voita. Nam!

Mutakakkua mukissa

Useammassakin leivontablogissa olen törmännyt mukikakkuun, jota oli tietysti pakko kokeilla. Ensimmäiset valmistin jo aiemmin, mutta eilen päätin testata vielä yhtä reseptiä ja jättää kakun hieman mutaisemmaksi kuin aiemmat. Valmistus on nopeaa, kun kaikki ainekset vain sekoitetaan, laitetaan mukiin ja minuutiksi mikroon. Tällä kertaa tosin pidin kakkuja mikrossa vähemmän aikaa ja lopputulos muistuttikin mutakakkua. Helppo kahviherkku, mutta itse kaipaisin tähän kyllä myös suklaata mukaan kuten mutakakussa. Ehkäpä joskus tulee vielä kokeiltua sellainenkin versio. Seuraavaksi kuitenkin sukellan toisenlaisten reseptien pariin, kun posti toi tilaamani Herkkuleivonta-lehden, jonka pelkkä kansikuva on jo kovin houkutteleva vai mitä? :)

Tässä yksi ohje mikrokakkuun. Itse heittelin aineksia vähän sinnepäin ja joukkoon luonnollisesti myös ripsaus vaniljasokeria. Päälle laitoin vähän vaahtokarkkeja.

Ystävyys säilyy

Mietin tänään miten onnellinen saan olla, kun minulla on monta ihanaa ystävää, joiden tiedän välittävän minusta ja jotka ovat minulle todella tärkeitä. Osa on kulkenut mukanani jo useiden vuosien ajan ja osaan olen saanut tutustua viime vuosina. He kaikki ovat kovin rakkaita ja tärkeitä. Kiitos jokaiselle. <3

Tänään sain viettää aikaa sellaisten ystävien kanssa, jotka tulevat mieleeni Kaija Koon laulaessa

"Taas me kohdataan kun päiviä ois mennyt vaan
Elämälle kiitos, jatketaan
siitä mihin jäätiin viimeksi kun tavattiin.."

Niin paljon muistoja vuosien varrelta ja nuoruudesta ystäväporukan kanssa, joka edelleen pitää yhteyttä vaikka emme enää kaikki samalla paikkakunnalla asukaan. Yhdessä on koettu valtavan paljon asioita ja jaettu ilon ja surun kyyneleitä, laulettu kaupungilla aamubussia odottaessa, syöty suklaata sydänsuruihin ja naurettu, naurettu ja naurettu. Aina on ollut olkapää tarjolla, jota vasten on voinut tukeutua ja silloinkin kun välimatka on ollut pitkä, on yhteys säilynyt. Vuodet ovat vierineet, heitelleet kutakin paikkakunnalta toiselle ja jopa maasta toiseen, mutta ystävyys on säilynyt. Jokaisella tapaamisella on jatkettu siitä mihin edellisellä kerralla on jääty. Vaikka kaikki eivät aina olekaan päässeet paikalle tai jonkun kanssa tapaamisesta on vierähtänyt jo pidempi tovi, niin ikinä ei ole tunnetta, että sitä ihmistä ei enää tuntisi.

 

Tänään eivät kaikki päässeet paikalle, mutta pienellä porukalla vietimme luksusaikaa jutellen ja herkuista nauttien ja ensi kertaa jäi taas odottamaan. Halusin valmistaa jotakin hyvää näille rakkaille ystävilleni ja vein mukanani hopeatoffee-sitruuna-kuppikakkuja sekä hopeatoffee- ja piparminttufudgeja. Kuppikakut on valmistettu tällä ohjeella ja kuorrutettu Kinuskikissan hopeatoffeetäytteellä, jota valmistin tällä kertaa vain puolikkaan annoksen. Fudgejen ohje on napattu ystäväni blogista Haavikossa suhisee. Jätin vain vaahtokarkit pois ja hopeatoffee-fudgeissa lisäsin massaan puoli pussillista hopeatoffeita.

Isänpäiväkakkua

Meillä aloitettiin isien juhlinta jo lauantaina, kun mieheni vanhemmat tulivat kylään. Tein isänpäiväkakun siis lauantaille. Halusin kokeilla täytettä, jollaista en ollut aiemmin tehnyt ja valitsin hopeatoffeetäytteen. Kakun valmistin perjantai-iltana ja hetken jo epäilin, että täyte ei ikinä pääsisi kakkuun asti, sillä sen verran herkkua oli kun sitä maistelin. Täytteen ohje on napattu Kinuskikissalta. Eroa sen verran, että en käyttänyt lainkaan kevytvispiä vaan ainoastaan kuohukermaa.

Kuorrutteeseen halusin myös kokeilla uusia juttuja ja kakun reunat pursotinkin korityllalla. Jälki ei ehkä ollut niin kaunista kuin voisi olla, mutta ensikertalaiseksi täytyy kuitenkin olla ihan tyytyväinen. Pursotukset ovat minulle suhteellisen vieraita, kun enimmäkseen tulee kakut kuorrutettua erilaisilla massoilla. Kakun pääliosan kuorrutteeksi valikoituikin kaapista punainen marsipaani, jonka päälle lapset saivat painaa suklaiset kädenjäljet. Keskimmäinen ei yllättäen halunnutkaan osallistua, mutta isoin ja pienin käsi kävivät kakun päällä. 4-kuisen kädenjälki "hiukan" levisi, kun pikkuinen puristikin sormet yhteen ja painoi lopulta pienen reiän kakun pintaan, mutta saipa ainakin jälkensä kakkuun jätettyä.

Isänpäivän iltapäivää vietimme oman isäni luona, jossa saimme ihanaa lohikeittoa ja juustokakkua. Vihdoinkin oli myös aika tuoda kotiin vintillä vuosia asustellut vanha nukkekotini. Talon on pappani tehnyt minulle 80-luvulla ja se on nähnyt monen monta leikkiä. Joskus siellä asui nukkeperhe ja joskus talo toimi myös barbien kotina. Nyt se pääsee jälleen lasten leikkeihin. Olin ensin ajatellut, että talo vaatisi uudet tapetit pintaansa, mutta pölyjä pyyhkiessäni totesin sen olevan yllättävän hyvässä kunnossa. Toki leikin jälkiä näkyy ja jollakin seinällä joku pieni lyijykynäpiirrustuskin, mutta nehän ovat vain elämää ja se saa näkyä. Päätinkin siis, että taloa ei lähdetä uusimaan vaan nuo ihanat vanhat tapetit saavat jäädä. Suurin osa tapeteista on siis alkuperäiset 80-luvulta ja vain takaseinä ulkopuolelta, katto ja yksi sisäseinä ovat saaneet uudet pinnat 90-luvun alussa.

Hopotus

Kuulun Hopottajiin ja pääsin mukaan kampanjaan, jossa testattiin Myllyn Paras voitaikinataskuja. Päätin kokeilla näitä uutuuksia isänpäiväksi. Taskuja on paketissa kymmenen ja ne voi paistaa jäisinä ja vaikka voitelematta ja täyttää sitten haluamallaan tavalla joko suolaisiksi tai makeiksi. Itse päädyin laittamaan täytteeksi mansikkamoussea sekä paahdettua valkosuklaata. Maku olikin kohdallaan, mutta syöminen hankalaa täytteen pursuessa jokaisella haukkaisulla. Valmistaminen oli kyllä nopeaa, mutta silti mietin ostaisinko tuotetta kun voisin ostaa perinteistä voitaikinaakin ja valmistaa siitä vastaavanlaisia taskuja itsekin, jos sellaisia haluaisin tehdä. Nämä voitaikinataskut sopivat ehkä niille, jotka haluavat valmistaa jotain nopeasti ja pieniä määriä kerrallaan. Näitähän voisi siis ottaa paketista esimerkiksi vain kaksi tai neljä kappaletta ja paistaa, mutta olisiko se sitten kovin järkevää uunin lämmittämistä ajatellen. Koska meitä oli useampi syöjä käytin vain yhtä täytettä ja suolaiset versiot jäivät kokeilematta.

Gluteeniton ja laktoositon kinderpiirakka

Gluteeniton leivonta on ollut minulle melkoinen peikko tai suorastaan mörkö. Kerran aiemmin olen tehnyt gluteenittoman mansikkakääretortun, joka onnistuikin ihan hyvin, mutta senkin valmistusta tai lähinnä syömistä jännitin kovasti. En itseni vuoksi vaan vieraamme. Pelkäsin, että jostakin leijuisi jauhopölyä tai jotain muuta gluteenia sisältävää ja että kahvittelun seuraukset olisivat kurjat. Aina kun olisi pitänyt leipoa jotakin gluteenitonta, olen tutkinut reseptejä ja suunnitellut kaikenlaista, mutta sitten tuo peikko on aina hiipinyt selkäni taakse ja olen lopulta jättänyt leipomatta. Asia on vaivannut itseäni suunnattomasti ja esikoisemme synttäreiden aikaan päätin vihdoinkin voittaa pelkoni, kun löysin tämän ihanan kinderpiirakan ohjeen. Otin kuitenkin sen verran varman päälle, että en vatkannut mitään kun vatkaimeni tuntuu aina pölläyttelevän vehnäjauhoja jostakin, vaikka sen mielestäni huolellisesti putsaankin jokaisen leivontakerran jälkeen. Suklaana käytin Brunbergin maitosuklaata, joka on laktoositonta. Voikreemistä jätin pois keltuaisen ja valkosuklaata en myöskään käyttänyt. Ohjeella syntyi ihanan pehmeä ja helposti leikattava piirakka. :)

Piristävä pakkanen

Eilen ja myös tänään nautittiin ihanasta pikkupakkasesta. Keli ei tunnu lainkaan niin ankealta kun bongailee lasten kanssa pieniä lupauksia talven tulosta kuten jäätyneet vesilätäköt, kuura nurmikossa ja ilmassa leijuvat pikkuiset lumihiutaleet, joita tähän hetkeen mennessä on sadellut jo enemmänkin ja maisema on muuttunut talviseksi. Liekö syy sitten juuri tuossa hiukan talvisemmassa säässä, mutta eilen halusin tehdä riisipuuroa ja kyllä se vaan ihanalle maistuikin pitkästä aikaa. Iltapäivällä innostuin paistamaan pinaattilättyjä. Tein sitten kerralla niin ison satsin, että olisi riittänyt vaikka naapureille tarjottavaksi. Loput syötiin tänään muusin kera. Eilen olikin lankkuperunoita ja porkkanatikkuja kaverina.

Päätin hiukan uudistaa blogini ulkoasua. Jostakin syystä osa teksteistä onkin nyt sitten uudella fontilla ja osa vanhalla. Toivottavasti keksin ongelmaan ratkaisun. Vielä en tosin ole muutenkaan tyytyväinen kaikkeen, joten muokkailut varmasti jatkuvat.

Viikonloppuna juhlitaan isänpäivää ja salaisuuksia on jo ilmassa. Niistä lisää sitten, kun suut eivät ole enää supussa. :)

Seeprakakku

Esikoisemme on jo reipas eskarilainen ja aamupäivät vietänkin siis kahden nuorimman kanssa. Usein ulkoilemme, leikimme ja keksimme juttuja kotosalla, mutta kerran tai kaksi viikossa käymme myös kerhoilemassa perhekerhossa. Maanantaina kerhollamme vietettiin nyyttäreitä ja naamiaisia sadonkorjuujuhlien merkeissä ja en tälläkään kertaa jättänyt väliin hyvää tilaisuutta leipoa.

Olen jo pitkään halunnut kokeilla miten perinteinen tiikerikakku muuntautuu seeprakakuksi ja siihen löysin ohjeen Kinuskikissan blogista. Yleensä leivon tiikerikakun ohjeella, joka on äitini vanhasta keittokirjasta, mutta tällä kertaa kokeilin siis tällaisella. Ensi kerralla kokeilen toimiiko myös omalla ohjeellani, joka eroaa tästä muun muassa siten että öljyn tilalla käytän voita.

Syksyn herkkuhetkiä

Myönnän heti alkuun, etten ole mitenkään syksyihminen. En nauti pimenevistä illoista, sateen ropinasta ja kurakeleistä, en myöskään kylmenevästä säästä. Tuulen riepotellessa lehtiä ja puhaltaessa kylmää ilmaa vasten kasvoja tekisi mieli pysytellä sisätiloissa tai varata lentoliput jonnekin lämpöiseen. Toisaalta löydän kyllä syksystäkin hyviä puolia kuten, että luonto saa kauniin syysasun ja kynttilät sekä villasukat voi kaivaa esiin. Niin ja tarkoittaahan syksy sitäkin, että joulu on askeleen lähempänä. ;)

Viikonlopun aikana sain vihdoinkin kukkapenkit siinä määrin kuosiin, että kuunliljat ovat omilla paikoillaan ja kukkapenkeissä uutta multaa. Vielä pitäisi kukkasipulit laittaa maahan odottelemaan ensi kevättä. Mansikat siirsin ruukuista lavalle joitakin viikkoja sitten ja toivon kovasti, että juurtuvat hyvin ja ensi kesänäkin saataisiin maistella itsekasvatettuja mansikoita.

Meidän perheessä syksy tarkoittaa synttärijuhlia, kun sekä esikoisen että keskimmäisen synttäreitä juhlitaan syksyllä. Leivottu on siis normaaliakin enemmän. Kuvasatoa luvassa ehkä myöhemmin. Synttärileipomisten lisäksi 3-vuotiaamme on viime aikoina ollut ahkerasti mukana keittiöpuuhissa, sillä intoa leivontaan riittää ja yhdessä ollaankin valmistettu jos jonkinmoisia herkkuja. Esimerkiksi omenamutakakkua, appelssiinikakkua sekä raparperi-vanilja-muffinsseja, joiden ohjeen laitan tähän itseäni varten muistiin ja suosittelen sinuakin kokeilemaan. :)

2 kananmunaa

1 dl sokeria

100 g leivontamargariinia

2 dl vehnäjauhoja

1/2 dl perunajauhoja

1.5 tl leivinjauhetta

reilu teelusikallinen vaniljasokeria

Sekoita kananmunat ja sokeri (ei tarvitse vatkata). Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Täytä muffinssivuuat taikinalla siten, että tilaa jää vielä täytteelle. Itse täytin muffinssit raparperihillolla sekä vaniljakreemijauheesta valmistetulla vaniljakreemillä, joka jäi yli bostonpullasta. Päälimmäiseksi laitoin vielä kaurahiutaleista, voista, sokerista ja vehnäjauhoista valmistetun muruseoksen.

75 g voita

0.5 dl sokeria

2 dl kaurahiutaleita

2 rkl vehnäjauhoja

Paistetaan 200 asteessa noin 25 minuuttia.

Kuva numero 2 (10 kuvaa kesään)

Lokakuun kuva ja ihan ajallaan jopa. Kylläpä kuukaudessa muuttui paljon ja ankeampaan suuntaan. Kuva on näemmä hiukan eri kohdasta kuin syyskuun kuva, mutta voin kertoa että kuvasta puuttuvat norjanangervot ovat lähes lehdettömiä jo ja vähäisetkin, jäljellä olevat lehdet ovat kellertäviä.

Alimmainen kuva siis lokakuulta.

10 kuvaa kesään

Yleensä en lähde mukaan haasteisiin, koska ne tuppaavat unohtumaan, mutta tämä oli niin mukavan tuntuinen että päätin yrittää. Tämän bongasin ystäväni blogista Ruusupitsiä.
Idea on simppeli. Valitaan kodista yksi ikkuna, josta otetaan kuva kuukauden välein ja kun päästään kymmenenteen kuvaan, ollaankin jo kesässä. Hauska seurata miten maisema muuttuu. Kuvani otin olohuoneen ikkunasta, josta näkyy nuo isot koivut. Kuva on otettu jo alkuviikosta ja jo nyt näkymä on muuttunut, kun tuuli on riepotellut puita ja lennättänyt niiden lehtiä. Jatkossa laitankin kuvan aina kuukauden 21.päivä. :)

Nuppuja ja paprikan kukkia

Eilen huomasin ensimmäisen kuunliljan nupun auenneen! :) Vihdoinkin. Sain tämän kasvin viime kesänä ystävältäni vahingossa, kun se oli joutunut meille matkaavien päivänliljojen ja verikurjenpolvien joukkoon. Se oli kuitenkin vain mieluinen yllätys ja laitoinkin pikkuruisen alun kukkapenkkiini kasvamaan. Jostakin syystä se ei kuitenkaan ole tämän kesän aikana kasvanut niin paljon kuin toivoin, mutta sain kuitenkin ilokseni huomata yhden kukkavanan ilmestyneen ja viime päivät olen odotellut ensimmäisen nupun aukeamista. Vaikka kuunliljojen kukat näyttävät ensivilkaisulla vaatimattomilta niin lähempää katsottuna huomaakin kukan kauneuden. Aion kukinnan päätyttyä siirtää tämän kasvin toiseen kukkapenkkiin ja hankkia sille ensi kesänä kaveriksi toisenkin kuunliljan. Kunhan ensin saan valittua minkälaisen, sillä kuunliljoja on lukuisia erilaisia, joilla on toinen toistaan kauniimpia lehtiä. Pidän tästä kasvista paljon. :)

Toinen kovasti ilahduttanut juttu on se, että huomasin pensaspaprikoissa muutamia pieniä hedelmän alkuja ja kukkien määrästä päätellen lisää on tulossa. Saamme ehkä sittenkin itsekasvatettuja paprikoita. :) 

Pitkästä aikaa päivitystä

Onpas ollut normaaliakin hiljaisempaa blogin suhteen, mutta täällä ollaan taas. Kesä on kulunut sateisen kesäkuun jälkeen ihanassa auringonpaisteessa, pihahommissa, lasten kanssa puuhaillessa ja pikkuisia varpaita ihmetellen. Perheeseemme syntyi siis kovasti odotettu pikkusisarus, jonka helliminen ja hoitaminen on ollut kesän suurimpia juttuja. Miten niin pieni ihminen voikin vaikuttaa kaikkeen niin paljon. <3

Ristiäisetkin on vietetty ja niihin palaan myöhemmin omassa postauksessaan. Sen verran sattumuksia oli leipomisten suhteen, että ansaitsevat ihan oman päivityksen. :D

Kerroin joskus haluavani heinäseipäistä valmistetut tikkaat, mutta suunnitelma muuttuikin matkalla kun sain kuulla tarjolla olevan vanhaa lautaa. Tarkoitus oli naulata tikkaat, mutta lopulta kuitenkin päädyttiin poraamaan ruuveja. Minä ja porakone emme ole paras mahdollinen yhtälö, joten tikkaat jäivät mieheni rakennettaviksi. Pinkit laatikot löytyivät Tuurin kyläkaupasta ja niissä kasvaa erilaisia salaatteja, silopersiljaa, tilliä ja mansikkaa. Valkoisessa ruukussa on mangoldi. Kuva on otettu jo useampi viikko takaperin ja tällä hetkellä laatikot ovat täydemmän näköiset. :) Meillä kasvaa mansikkaa myös koreissa ja ensimmäiset maistiaiset on jo saatu. Tarkoitus on siirtää mansikat loppukesästä maahan kasvamaan.

Myös pensaspaprikat lähtivät kuin lähtivätkin kasvuun ja nyt kukkia ja nuppuja on jo useita. En tiedä ehtivätkö tehdä yhtään hedelmää, mutta olen silti tyytyväinen sillä olin jo aikeissa heittää koko paprikat pois, kun ne näyttivät pitkään kitukasvuisilta ja jopa paleltuneilta. 

Askartelua

Blogin puolella on ollut tavanomaistakin hiljaisempaa. Aika on kulunut kaikenlaisten piha- ja sisätöiden parissa. Viime viikot hiukan vähemmän ulkosalla, mutta kotonakin on puuhaa riittänyt etenkin vauvajuttujen parissa, kun on laitettu kaikki valmiiksi pikkuista odottamaan, joka voi syntyä hetkenä minä hyvänsä. Jänniä aikoja siis. :)

Nyt huomasin, että tällainen päivitys on vallan jäänyt julkaisematta ja koska uusia päivityksiäkään en ole juuri nyt saanut aikaiseksi niin laitanpa tämän kuitenkin. Askartelu on puuhaa, jonka parissa voisin mieluusti viettää aikaa enemmänkin. Haluaisin opetella erilaisia asioita ja tekniikoita. Harjoitella, harjoitella ja harjoitella. Vähän sama asia kuin leipomisen suhteen, että haluaisin kokeilla uusia juttuja ja kehittyä. Myös lapsemme rakastavat kyniä, paperia, saksia ja kaikenlaista käsillä tekemistä. Esikoisen kanssa lainasimmekin mummulta kirjan, josta löytyi hauskoja ja meille uusia ideoita. Näistä ensimmäisenä pääsi kokeiluun hauska mäyräkoira, jonka tyttäreni askarteli itsellensä.

Minä puolestani sain vihdoinkin toteutettua hamahelmistä Sylvanian families-hahmoille sängyn, jota tytär on toivonut jo jonkun aikaa. Tilauksia toki sateli tämän jälkeen lisää ja seuraavaksi pitäisi kuulemma valmistua parisänky. Sitä ennen täytynee ostella lisää helmiä, sillä tyttäremme on innostunut yhdessä isänsä kanssa tekemään jääkaappimagneetteja samaisista helmistä. Mikäpä siinä, mukavaa puuhaa tuo on.

Kuvassa sänky, aiemmin tekemäni hylly sekä tyttären tekemä matto.

 

Kesä!

Vihdoinkin se on täällä. Aurinko, lämpö, vihreys. Kesä. Viikonloppu kuluikin ulkoilun ja pihahommien merkeissä ja ruoka toki valmistui grillissä.

Meillä on pikkuinen oma piha, jossa siinäkin onneksi pääsee toteuttamaan pieniä puutarha-unelmia. Viikonlopun aikana kävin läpi norjanangervojamme, joiden juurille rikkakasvit ja ruoho yrittivät tehdä pesää. Pensasaitamme on nyt kolme vuotta vanha ja siinä on toistakymmentä norjanangervoa, joiden kukkimista jälleen odottelen.

Kukkapenkissäkin näkyy jo mukavasti eloa kun päivänliljat, verikurjenpolvet ja viime keväänä lahjaksi saamani lilja nousevat pikkuhiljaa. Viikonlopun aikana bongasin myös pienen alun kuunliljassa. Joka päivä näkyy kasvua ja sitä onkin jännä seurata. Kesäkukkapenkki on vasta tekeillä ja siksi viikonlopun aikana pääsivätkin ulkoilemaan ensimmäistä kertaa köynnöskrassin taimet. Myös pensaspaprikan ja ruusupavun taimet kylpivät auringossa.

Paljon on vielä puuhaa ja etupihan kivetyskin kaipaa rikkaruohojen kitkentää. Tuomipihlajan juurelle olisi kiva laittaa jotakin kasvamaan ja amppelikukatkin odottelevat vielä. Mummulta sain hänen kasvattamansa pelargonian alut, joissa onkin jo nuppuja. Kukkien pitäisi olla lohenpunaiset.

Onneksi on ihana kesä. <3

Omatekoiset perunalastut

Olen joskus törmännyt netissä ohjeisiin itsetehdyistä sipseistä, mutta en ole aiemmin kokeillut tehdä niitä. Lauantaina päätin kuitenkin testata millaisia saisin aikaiseksi. Meillä oli jääkaapissa vain espanjalaisia uusia perunoita, joten valitsin niistä pari, pesin hyvin ja siivutin juustohöylällä. Höylää kehutaan useammassakin ohjeessa ja oli kyllä kätevä tuohon hommaan. Laitoin perunan siivut pellille, voitelin öljyllä ja laitoin suolaa päälle. Sitten pelti uunin ylätasolle tai taisi olla itseasiassa toisiksi ylimmäinen ja paistoin kunnes perunat olivat saaneet hiukan väriä. Uunin lämpötila oli 180 astetta. Perunoiden kypsymistä olisi kannattanut seurata hiukan tarkemmin, sillä muutamiin ehti tulla liiaksikin väriä vaikka palamaan eivät päässeetkään. Kaiken kaikkiaan perunoista kuitenkin tuli hyviä ja eivät ainakaan hävinneet kaupan sipseille. Tulen tekemään toistekkin. Eri mausteitakin voisi kokeilla.

Leivontaviikko

Mieheni äidin täyttäessä 60, tarjouduin leipomaan kahvipöytään täytekakun. Hyvin usein käy niin, että leivontasuunnitelmani kasvavat matkan varrella ja niinpä mielessäni alkoi pyöriä myös pullapitkot, pikkuleivät ja kaikenlaiset muut herkut. Kuten on tullutkin aiemmin jo todettua, on myös 5-vuotias esikoiseni innokas leipuri ja hän on saanutkin osallistua monenlaisten leivonnaisten valmistukseen. Niin myös tällä kertaa. Yhdessä valmistimme pikkuleipiä sekä aivan ihanan sitruunakakun, jonka alkuperäisen ohjeen bongasin Citymarketista mukaani tarttuneesta ruokalehdestä. Ohje löytyy myös täältä.

Ensimmäiseksi valmistuivat etanat. Yhdet niistä harvoista, joita suostun vapaaehtoisesti syömään. ;) Alkuperäinen ohje on kirjasta Suussasulavaa suklaata ja samalla ohjeella valmistuisivat myös shakkiruudut. Itse laitoin vanilliinisokerin ja kaakaojauheen ajatuksella "jotakin sinnepäin", vaikka muuten aika tarkkaan mittailinkin.

4.5 - 5 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria 
200 g margariinia tai voita
1 rkl vanilliinisokeria
2 rkl kaakaojauhetta

Mittaa jauhot ja sokeri kulhoon. Lisää voi ja sekoita taikinaksi. Jaa taikina kahteen osaan. Lisää toiseen osaan vanilliinisokeri ja toiseen kaakaojauhe. Kauli molemmat taikinat levyiksi. Laita tumma levy vaalean päälle ja kääri rullalle. Laita jääkaappiin noin tunniksi.
Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen ja leikkaa rullasta viipaleita. Laita ne pellille leivinpaperin päälle ja paista uunin keskiosassa noin 10 minuuttia. Omat pikkuleipäni eivät juurikaan levinneet paiston aikana.
 
Seuraavaksi uuniin pääsivät vaniljavannikkeet, vaikkakin suunnitelmat ehtivät jo muuttuakin matkan varrella. Tästä syystä taikina oli ensin liian löysää pursotettavaksi ja sitten hiukan liiankin paksua, mutta lopulta nämä pikkuleivät kuitenkin paistuivat ja maistuivat. Ohjetta ei ole, sillä se syntyi useamman ohjeen pohjalta ja omasta päästä soveltaen ja kaikkinensa ainesosien mittasuhteet jäivät epäselviksi jopa itselleni.








Kolmanneksi valmistuivat suklaa-kauralastut, joiden alkuperäinen ohje on Hellapoliisin. Suklaana käytin tummaa suklaata.

Sitten olikin mainitsemani sitruunakakun vuoro. Olen edelleen aivan hullaantunut sitruunan käyttöön leivonnassa ja kun näin tämän ohjeen, tiesin heti että kakku on tehtävä. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen valmistin kuuden munan kakun, johon käytin ohjeessa mainitut kaksi sitruunaa. Kuoriraastetta en mitannut lainkaan vaan käytin kaikki kakkuun. Sitruunan mehua käytin alle 1.5 dl, koska kakku tuntui kostutuksen loppuvaiheessa jo lähes kelluvan mehussa. Lopputuloksena syntyi aivan ihanan sitruunainen ja raikas kakku, jota suosittelen kyllä kaikille sitruunan ystäville. :) Olisipa mielenkiintoista kuulla miten kolmen munan kakulle käy ohjeessa mainitulla mehumäärällä, kun isompikaan kakku ei vetänyt aivan sellaista määrää mehua.

Itse kuulun niihin, jotka mieluusti tarjoavat juhlassa kuin juhlassa myös pullaa. Tällä kertaa leivoin täytepitkon, jonka täytteeseen laitoin kanelia, fariinisokeria ja sulatettua voita. Uunista leijui paistamisen aikana mieletön tuoksu ja jo pelkästään sen takia kannatti jälleen kerran leipoa pullaa.

Viimeiseksi valmistin täytekakun, josta koko leivontaviikko sai alkunsa. Koska mieheni äiti pitää tummasta suklaasta, päätin heti alkuun kakusta sitä löytyvän. Olen useasti miettinyt sacherkakun leipomista, mutta en kuitenkaan ole ikinä kakkua valmistanut. Selasinkin netistä useampia ohjeita ja löysin Kinuskikissan version, jonka pohjalta sitten valmistin omankin kakkuni. Tämä kakku ei ole aivan perinteinen sacherkakku, koska kakku on kostutettu ja aprikoosin lisäksi kakun täytteenä on käytetty myös kermavaahtoa. Valmis kakku oli ihanan suklainen ja juuri niin herkkua kuin toivoinkin. Myös päivänsankari tykästyi kakkuunsa ja sehän oli toki paras palkkio minulle. :) Ohjeesta poiketen valmistin 6 munan kakkupohjan parin eri ohjeen pohjalta ja lopputulos jäikin varsinaiseksi pohjanoteeraukseksi, kun lähes kaikki meni pieleen.

Seuraavaksi teinkin sitten saman kokoisen suklaakakkupohjan, joka onnistui kaikinpuolin ja sopi tähän kakkuun paremmin kuin hyvin. Olen hiukan perfektionisti omien leipomusteni suhteen ja olisin toivonut valmiiseen kakkuun tasaisempaa kuorrutusta reunoihin, mutta täytynee olla tyytyväinen lopputulokseen kun en kuitenkaan aiemmin ole kokonaista kakkua suklaalla kuorruttanut.