Leivontaviikko

Mieheni äidin täyttäessä 60, tarjouduin leipomaan kahvipöytään täytekakun. Hyvin usein käy niin, että leivontasuunnitelmani kasvavat matkan varrella ja niinpä mielessäni alkoi pyöriä myös pullapitkot, pikkuleivät ja kaikenlaiset muut herkut. Kuten on tullutkin aiemmin jo todettua, on myös 5-vuotias esikoiseni innokas leipuri ja hän on saanutkin osallistua monenlaisten leivonnaisten valmistukseen. Niin myös tällä kertaa. Yhdessä valmistimme pikkuleipiä sekä aivan ihanan sitruunakakun, jonka alkuperäisen ohjeen bongasin Citymarketista mukaani tarttuneesta ruokalehdestä. Ohje löytyy myös täältä.

Ensimmäiseksi valmistuivat etanat. Yhdet niistä harvoista, joita suostun vapaaehtoisesti syömään. ;) Alkuperäinen ohje on kirjasta Suussasulavaa suklaata ja samalla ohjeella valmistuisivat myös shakkiruudut. Itse laitoin vanilliinisokerin ja kaakaojauheen ajatuksella "jotakin sinnepäin", vaikka muuten aika tarkkaan mittailinkin.

4.5 - 5 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria 
200 g margariinia tai voita
1 rkl vanilliinisokeria
2 rkl kaakaojauhetta

Mittaa jauhot ja sokeri kulhoon. Lisää voi ja sekoita taikinaksi. Jaa taikina kahteen osaan. Lisää toiseen osaan vanilliinisokeri ja toiseen kaakaojauhe. Kauli molemmat taikinat levyiksi. Laita tumma levy vaalean päälle ja kääri rullalle. Laita jääkaappiin noin tunniksi.
Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen ja leikkaa rullasta viipaleita. Laita ne pellille leivinpaperin päälle ja paista uunin keskiosassa noin 10 minuuttia. Omat pikkuleipäni eivät juurikaan levinneet paiston aikana.
 
Seuraavaksi uuniin pääsivät vaniljavannikkeet, vaikkakin suunnitelmat ehtivät jo muuttuakin matkan varrella. Tästä syystä taikina oli ensin liian löysää pursotettavaksi ja sitten hiukan liiankin paksua, mutta lopulta nämä pikkuleivät kuitenkin paistuivat ja maistuivat. Ohjetta ei ole, sillä se syntyi useamman ohjeen pohjalta ja omasta päästä soveltaen ja kaikkinensa ainesosien mittasuhteet jäivät epäselviksi jopa itselleni.








Kolmanneksi valmistuivat suklaa-kauralastut, joiden alkuperäinen ohje on Hellapoliisin. Suklaana käytin tummaa suklaata.

Sitten olikin mainitsemani sitruunakakun vuoro. Olen edelleen aivan hullaantunut sitruunan käyttöön leivonnassa ja kun näin tämän ohjeen, tiesin heti että kakku on tehtävä. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen valmistin kuuden munan kakun, johon käytin ohjeessa mainitut kaksi sitruunaa. Kuoriraastetta en mitannut lainkaan vaan käytin kaikki kakkuun. Sitruunan mehua käytin alle 1.5 dl, koska kakku tuntui kostutuksen loppuvaiheessa jo lähes kelluvan mehussa. Lopputuloksena syntyi aivan ihanan sitruunainen ja raikas kakku, jota suosittelen kyllä kaikille sitruunan ystäville. :) Olisipa mielenkiintoista kuulla miten kolmen munan kakulle käy ohjeessa mainitulla mehumäärällä, kun isompikaan kakku ei vetänyt aivan sellaista määrää mehua.

Itse kuulun niihin, jotka mieluusti tarjoavat juhlassa kuin juhlassa myös pullaa. Tällä kertaa leivoin täytepitkon, jonka täytteeseen laitoin kanelia, fariinisokeria ja sulatettua voita. Uunista leijui paistamisen aikana mieletön tuoksu ja jo pelkästään sen takia kannatti jälleen kerran leipoa pullaa.

Viimeiseksi valmistin täytekakun, josta koko leivontaviikko sai alkunsa. Koska mieheni äiti pitää tummasta suklaasta, päätin heti alkuun kakusta sitä löytyvän. Olen useasti miettinyt sacherkakun leipomista, mutta en kuitenkaan ole ikinä kakkua valmistanut. Selasinkin netistä useampia ohjeita ja löysin Kinuskikissan version, jonka pohjalta sitten valmistin omankin kakkuni. Tämä kakku ei ole aivan perinteinen sacherkakku, koska kakku on kostutettu ja aprikoosin lisäksi kakun täytteenä on käytetty myös kermavaahtoa. Valmis kakku oli ihanan suklainen ja juuri niin herkkua kuin toivoinkin. Myös päivänsankari tykästyi kakkuunsa ja sehän oli toki paras palkkio minulle. :) Ohjeesta poiketen valmistin 6 munan kakkupohjan parin eri ohjeen pohjalta ja lopputulos jäikin varsinaiseksi pohjanoteeraukseksi, kun lähes kaikki meni pieleen.

Seuraavaksi teinkin sitten saman kokoisen suklaakakkupohjan, joka onnistui kaikinpuolin ja sopi tähän kakkuun paremmin kuin hyvin. Olen hiukan perfektionisti omien leipomusteni suhteen ja olisin toivonut valmiiseen kakkuun tasaisempaa kuorrutusta reunoihin, mutta täytynee olla tyytyväinen lopputulokseen kun en kuitenkaan aiemmin ole kokonaista kakkua suklaalla kuorruttanut.